Rotumääritelmän tulkinta

(lainattu soveltuvin osin Siv Lundgrenin kirjoittamaa aiemman rotumääritelmän tulkintaa)

Jokaisella rodulla on oma FCI:n (Federation Cynologique Internationale) hyväksymä rotumääritelmänsä eli standardinsa. Rotumääritelmä kuvaa sanoin rodun ihannekoiran. Mainittakoon heti, ettei tällaista täydellistä ja virheetöntä koiraa ole olemassakaan eikä tulekaan mihinkään rotuun. Myös suurilla näyttelytähdillä on omat virheensä! Kannattaa myös mainita, että yleisesti kuvitellaan näyttelyarvostelun olevan jonkinlaisen virheenetsintäkilpailun. Sitä se ei suinkaan ole. Arvostellessaan tuomari vertaa edessään olevaa koiraa juuri sen rotumääritelmään ja yrittää löytää niin paljon yhteistä kuin mahdollista.

Pääasiallisena arvostelun kohteena on yleisvaikutelma, joka muodostuu rodunomaisuudesta, eli siitä näyttääkö esim. Papillon Papillonilta, sopusuhtaisuudesta, tasapainosta ja koiran esiintymisestä ja esittämisestä. Hyvä luonne ja terve rakenne ovat myös hyvin tärkeitä.
Näiden tekijöiden yhteisvaikutelma määrää koiran palkinnon. Seikkaperäinen tarkastelu saattaa pudottaa koiran huonommalle palkinnolle jonkin virheen takia, mutta koira ei voi koskaan saada korkeampaa palkintoa kuin mitä sen yleisvaikutelma edellyttää. Pelkkä terverakenteisuus ei ole korkean palkinnon edellytys, voihan sekarotuinen koira olla anatominen ihme, edustamatta yhtään mitään rotua.

Luustosta mainittakoon, että sen tukee olla todella vankka, olematta silti raskas tai karkea. Meillä on vieläkin liian paljon hentoluisia Papilloneja ja Phalèneita, niin että yleisesti luullaan koirilta katkeavan jalat, jos ne hyppäävät tuolilta alas. Vakuutan, ettei normaaliluustoinen Papillon tai Phalène katkaise jalkojaan hypätessään. Perhoskoira on nopealiikkeinen, nopea ja kestävä koira, jonka normaaleihin ilonpurkauksiin kuuluvat hyvinkin korkeat hypyt.

Pää ei saa olla pyöreä kuten chihuahualla päälaen päältä, vaan ainoastaan vähän kaareva. Perhosmainen vaikutelma syntyy pään ja korvien ääriviivoista. Symmetrinen värien sijainti päässä on toivottavaa. Kuono on kalloa lyhyempi, kuononselkä suora, vahva alaleuka. Ns. häviävä alaleuka, jonka havaitsee katsottaessa koiraa suoraan edestäpäin, jolloin alaleukaa ei näy, on virhe.
Kirsu on musta, joten maksanväri on Papillonilla ja Phalènella ei-toivottava, koska maksanvärisellä koiralla ei voi olla muun värinen kuin ruskea kirsu.
Huulet: Pigmentti tärkeä. Pigmentin puutoksia saadaan rotuun hyvin helposti, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota jalostuksessa. Varsinkin puhtaissa punavalkoisissa
pigmentin puutteet tulevat helposti esiin.
Silmät: Pigmentti koskee nimenomaan silmien ympäristöä ja näin ollen koko ilmettä.
Pigmentin puutos saa aikaan "siansilmät" tai häijyn ilmeen. Siis kunnon"silmämeikki" ehyenä ympäri koko silmän.

Oikea ilme kts. kuono. Hammaspuutoksien myötä myös ilme kärsii, koska kapeat leuat aiheuttavat väärän ilmeen. Lievät hammaspuutokset voidaan sallia, jos koira on hyvä yleisvaikutelmaltaan. Sen sijaan esim. sisäänkääntyneet kulmahampaat luetaan suureksi virheeksi ja koiralle voidaan antaa arvostelussa jopa 0.

Korvat: Papillonin korvat ovat isot, pyöreä korvan kärki. Korvien asento noin 45 astetta pään pystysuorasta keskiviivasta. Korvien tulee olla runsashapsuiset. Korvissa tulee olla karvaa myös sisäpuolella. Phalènen korvat ovat samanlaiset kuin Papillonilla, mutta juuresta taittuneet. Korvat eivät saa olla poskessa kiinni, vaan sijoittuneet niin, että "käsi mahtuu väliin".

Mainittakoon, että Papillonin ja Phalènen AINOA ERO on korvien asento!

Kaula: Keskimittainen (aiemmin vaadittiin pitkä kaula). Kaulan pituus vaikuttaa koiran ryhtiin ja on olennainen osa yleisvaikutelmaa.

Raajat: Tulee olla suorat sekä edestä että takaa katsottuna, eivätkä raajat saa olla chaplinimaiset, eli etukäpälät eivät saa kääntyä ulospäin.
Käpälät: Tupsuja varpaiden välistä ei saa leikata. Nämä tupsut ovat rodulle tyypilliset. Päkiöiden välissä kasvava karva on sen sijaan pidettävä lyhyenä etenkin kaupunkikoirilla, etteivät karvat klimppiinny ja väännä varpaita väärään asentoon. Hoitamaton käpälä ei ole tiivis.

Häntä: Lyhyt häntä on suhteellisen tavallinen virhe. Hännän tulisi ulottua kintereeseen asti. Huom. Myös itse hännän eikä vain karvojen. Samoin "hännän kärki koskettaa selkää" tarkoittaa myös itse häntää eikä vain karvoja. Liian kireä, saparomainen häntä on virhe, samoin liian löysä, avoin häntä. Hännän ihanteellinen asento on sellainen, jossa tyhjä WC-paperirulla mahtuu hännän  ja selän väliin, kun karvoja ei taaskaan oteta huomioon. Häntä ei saa laskea alas koiran seisoessa ilman, että se on varuillaan, mutta liikkeessä sen on oltava aina selän yläpuolella.

Liikkeet: Yhdensuuntaiset raajojen liikkeet sekä edestä että takaa. Hyvä ryhti olennainen.
 

Karvapeite on runsas. Papillon ja Phalène ovat koristekoiria, joiden olennainen piirre on runsas turkki. Nuorilla koirilla ei ole yleensä täyttä karvoitusta, mutta karvan laadun on silti oltava oikea ja nuorestakin koirasta on mieluiten nähtävä, että hapsutus on tulossa. Runsaat hapsut kovissa on olennainen osa yleisvaikutelmaa sekä Papillonlla että Phalènella.

Väri: Kts. kirsu, joka tekee maksanvärin ei-toivotuksi. Valkoinen piirto päässä on toivottava, mutta sen puuttuminen ei ole virhe eikä laske palkintoa.

Koko: Ihannekoko uroksilla 25-28, nartuilla 24-27. Säkäkorkeus ei saisi olla yli 28 cm. Painoon perustuva kokoluokitus ei ole voimassa Pohjoismaissa.

Luonteesta ei ole mainintaa, mutta arkuus ja vihaisuus ovat pahoja virheitä.